Muses at the Museum - Muusat Museossa

1. Even in the moment

Even in the moment of our earliest kiss,

When sighed the straitened bud into the flow'r,

Sat the dry seed of most unwelcomed this;

And that I knew, though not the day and hour.

Too season-wise am I, being country-bred,

To tilt at autumn or defy the frost:

Snuffing the chill even as my fathers did,

I say with them, "What's out tonight is lost."

I only hope, with the mild hope of all

Who watch the leaf take shape upon the tree,

A fairer summer and a later fall

Than in these parts a man is apt to see,

And sunny clusters ripened for the wine:

I tell you this across the blackened vine.

1. Jopa ensisuudelmamme hetkessä

Jopa ensisuudelmamme hetkessä,

Jolloin nuppu huokaisten avautui kukkimaan,

Asui tämän mitä ei-tervetulleimman kuiva siemen;

Ja sen minä tiesin, vaikken ajankohtaa tiennytkään.

Maalla kasvaneena tunnen vuodenajat turhan hyvin

Vastustaakseni syksyä tai uhmatakseni hallaa:

Haistaen kylmän kuten esi-isänikin,

sanon kuten he, "Tänä yönä ulos menehtyy."

Toivon vain, niiden kaikkien lempeydellä

Jotka katsovat lehden muotoutuvan puussa,

Kauniimpaa kesää ja myöhempää syksyä

Kuin näillä seuduilla yleensä näkee,

Ja aurinkoisia terttuja kypsinä viiniä varten:

Kerron tämän sinulle mustuneiden köynnösten yli.

2. Feast

I drank at ev'ry vine.

The last was like the first.

I came upon no wine

So wonderful as thirst.

I gnawed at ev'ry root.

I ate of ev'ry plant.

I came upon no fruit

So wonderful as want.

Feed the grape and the bean

To the vintner and monger:

I will lie down lean

With my thirst and my hunger.

2. Juhla-ateria

Join joka köynnöksestä.

Viimeinen oli kuin ensimmäinen.

En löytänyt yhtään viiniä

Yhtä ihanaa kuin jano.

Järsin joka juurta.

Söin joka kasvia.

En löytänyt yhtään hedelmää

Niin ihanaa kuin halu.

Syötä rypäle ja papu

Viinintekijälle ja kauppiaalle:

Käyn makuulle kaitana

Janoni ja haluni kanssa.

3. I Know My Mind

I know my mind and I have made my choice,

Not from your temper does my doom depend;

Love me or love me not, you have no voice

In this, that is my portion to the end.

Your presents and your favors, the full part

You can give, you now can take away:

What lies between your beauty and my heart

Not even you can trouble or betray.

Mistake me not – unto my inmost core

I do desire your kiss upon my mouth;

They have not craved a cup of water more

That bleach upon the deserts of the south;

Here might you bless me; what you cannot do

Is bow me down, that have been loved by you.

3. Tiedän mitä haluan

Tiedän mitä haluan ja olen valintani tehnyt,

Tuhoni ei ole sinun mielialastasi kiinni;

Rakasta minua tai älä, sinulla ei ole sanaa

Tässä, mikä on osani loppuun asti.

Lahjasi ja palveluksesi, sen kaiken

Minkä voit antaa, voit nyt ottaa pois:

Edes sinä et voi haitata tai pettää sitä,

Mikä on sydämeni ja kauneutesi välissä.

Älä ymmärrä väärin – sisimpääni myöten

Himoitsen suudelmaasi huulillani;

Ne jotka haalistuvat etelän aavikoilla

Eivät ole kaivanneet vesikupposta enempää;

Tässä kohtaa voisit siunata minut; mitä et voi tehdä

On murtaa minut, jota sinä olet rakastanut.

4. What My Lips Have Kissed

What my lips have kissed, and where, and why,

I have forgotten, and what arms have lain

Under my head 'til morning; but the rain

Is full of ghosts tonight, that tap and sigh

Upon the glass and listen for reply,

And in my heart there stirs a quiet pain

For unremembered lads that not again

Will turn to me at midnight with a cry.

Thus in the winter stands the lonely tree,

Nor knows what birds have vanished one by one,

Yet knows its boughs more silent than before:

I cannot say what loves have come and gone,

I only know that summer sang in me

A little while, that in me sings no more.

4. Mitä huuleni ovat suudelleet

Mitä huuleni ovat suudelleet, ja missä, ja miksi,

Olen unohtanut, ja mitkä käsivarret ovat levänneet

Pääni alla aamuun saakka: mutta sade

On tänä iltana täynnä aaveita, jotka huoaten koputtavat

Ikkunaan ja odottavat vastausta,

Ja sydämessäni herää hiljainen kipu

Niitä unohdettuja poikia kohtaan jotka eivät

Enää keskiöisin käänny puoleeni parahtaen.

Niin seisoo talvella yksinäinen puu,

Eikä tiedä mitkä linnut ovat kadonneet yksitellen,

Mutta tietää oksansa hiljemmiksi kuin ennen:

En osaa sanoa, mitkä rakkaudet ovat tulleet ja menneet,

Tiedän vain, että kesä lauloi minussa

Hetken verran, eikä laula enää.

The Seal Man

And he came by her cabin to the west of the road, calling.

There was a strong love came up in her at that, and she put down her sewing on the table, and "Mother," she says, "There's no lock, and no key, and no bolt, and no door. There's no iron, nor no stone, nor anything at all will keep me this night from the man I love." And she went out into the moonlight to him, there by the bush where the flow'rs is pretty, beyond the river.

And he says to her: "You are all of the beauty of the world, will you come where I go, over the waves of the sea?" And she says to him: "My treasure and my strength," she says, "I would follow you to the frozen hills, my feet bleeding."

Then they went down into the sea together, and the moon made a track on the sea, and they walked down it; it was like a flame before them. There was no fear at all on her; only a great love like the love of the Old Ones, that was stronger than the touch of the fool. She had a little white throat, and little cheeks like flowers, and she went down into the sea with her man, who wasn't a man at all.

She was drowned, of course. It's like he never thought that she wouldn't bear the sea like himself. She was drowned, drowned.

Hyljemies

Ja mies tuli naisen mökin luo tien länsipuolella, kutsuen.

Se herätti naisessa suuren rakkauden, ja hän laski kutimensa pöydälle, ja "Äiti," hän sanoi, "Ei ole lukkoa, eikä avainta, eikä salpa, eikä ovea. Ei ole rautaa, eikä kiveä, eikä mitään mikä pitäisi minut tänä yönä poissa rakastamani miehen luota." Ja hän meni ulos kuun valoon miehen luokse, sen pensaan luo jossa on kauniit kukat, toiselle puolen jokea.

Ja mies sanoo hänelle: "Sinä olet kaikki maailman kauneus, tuletko minne menen, meren aaltojen yli?" Ja nainen sanoo miehelle: "Aarteeni ja voimani," hän sanoo, "Seuraisin sinua jäisille kukkuloille, jalkani veressä."

Sitten he laskeutuivat yhdessä mereen, ja kuu muodosti mereen polun, ja he kävelivät sitä pitkin; se oli kuin liekki heidän edellään. Naisessa ei ollut yhtään pelkoa; vain suuri rakkaus kuin Vanhojen rakkaus, joka oli vahvempi kuin typeryksen kosketus. Hänellä oli pieni valkoinen kaula, ja pikkuiset posket kuin kukat, ja hän laskeutui mereen miehensä kanssa, joka ei ollut mies ollenkaan.

Nainen hukkui, totta kai. Oli kuin mies ei olisi ollenkaan ajatellut, ettei nainen kestäisi merta kuten hän. Nainen hukkui, hukkui.

You Pierce My Soul

Captain Wentworth, instantly crossing the room to the writing table, drew out a letter from under the scattered paper, placed it before me with eyes of glowing entreaty, fixed on me for a time, and hastily collecting his gloves, was again out of the room, the work of an instant!

Sinking into the chair which he had occupied, to the very spot where he had learned and written, my eyes devoured the following words:

"I can listen no longer in silence. I must speak to you by such means as are within my reach. You pierce my soul. I am half agony, half hope.

Tell me not that I am too late, that such precious feelings are gone forever. I offer myself to you again with a heart even more your own than when you almost broke it eight years and a half ago. Dare not say that man forgets sooner than woman, that his love has an earlier death. I have loved none but you.

Unjust I may have been, weak and resentful I have been, but never inconstant. For you alone I think and plan. Have you not seen this? Can you fail to have understood my wishes?

I had not waited could I have read your feelings, as I think you must have penetrated mine. I can hardly write. I am every instant hearing something which overpowers me. Too good, too excellent creature! You do us justice, indeed.

You do believe that there is true attachment and constancy among men. Believe it to be most fervent, most undeviating in me.

I am half agony, half hope. You pierce my soul.

I must go, uncertain of my fate, but I shall return. A word, a look will be enough to decide, whether I enter your father's house this evening or never."

Such a letter was not to be soon recovered from.

Sinä lävistät sieluni

Kapteeni Wentworth, kävellen välittömästi huoneen poikki kirjoituspöydän ääreen, veti levällään olevien papereiden alta kirjeen, asetti sen eteeni katsoen minua hetken tiiviisti, anoen, ja hätäisesti poimien hanskansa, poistui jälleen huoneesta, niin nopeasti!

Vajoten tuoliin jossa hän oli istunut, juuri siihen paikkaan missä hän oli opiskellut ja kirjoittanut, silmäni ahnehtivat seuraavat sanat:

"En voi enää kuunnella hiljaa. Minun täytyy puhua kanssasi saatavilla olevin keinoin. Lävistät sieluni. Olen puoliksi tuskaa, puoliksi toivoa.

Kerro, etten ole myöhässä, että noin ihanat tunteet eivät ole iäksi poissa. Tarjoan sinulle uudestaan itseni ja sydämeni, joka on vielä enemmän sinun kuin silloin kun lähes rikoit sen kahdeksan ja puoli vuotta sitten. Älä sano, että mies unohtaa ennen naista, että hänen rakkautensa kuolee aiemmin. En ole rakastanut ketään muuta kuin sinua.

Olen saattanut olla epäoikeudenmukainen, olen ollut heikko ja katkera, mutten koskaan uskoton. Ajattelen kaikessa vain sinua. Etkö ole huomannut? Voiko olla, ettet ole ymmärtänyt mitä toivon?

En ollut odottanut olisinko osannut tulkita tunteitasi, niin kuin sinun on täytynyt ymmärtää minun. Voin tuskin kirjoittaa. Kuulen joka hetki jotain häkellyttävää. Niin hyvä, niin ihmeellinen olento! Teet meille oikeutta, tosiaankin.

Uskot siis, että miehet pystyvät aitoon kiintymykseen ja uskollisuuteen. Usko sen olevan minussa mitä palavinta ja pysyvintä.

Olen puoliksi tuskaa, puoliksi toivoa. Sinä lävistät minun sieluni.

Minun on mentävä, epävarmana kohtalostani, mutta palaan. Sana, katse olkoon tarpeeksi päättämään, tulenko isäsi taloon tänä iltana vai en koskaan."

Sellaisesta kirjeestä ei niin vain toivuttukaan.